Sapatti, vanhalta kuulostava sana. Sapatti, levon päivä, sinulle ja minulle. Täällä Suomessa lepopäivä on ollut viime vuosina sunnuntai, mutta minun lapsuudessani se oli lauantai. Jossain vaiheessa se muuttui sunnuntaille 1970-luvun puolella. Muistan, kuinka Sapatin rauha laskeutui kotiimme ja olimme kaikki yhdessä koolla.

Yhteys onkin Sapatin tärkein asia: yhteys Luojaamme ja läheisiimme. Miksi lepopäivä pitäisi pyhittää Jumalalle? Siitä voit lukea 2. Mooseksen kirjan luvusta 20 jakeista 8-11 näin: "Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on HERRAN, sinun Jumalasi, Sapatti . Älä tee silloin mitään työtä, älä sinä, älköön poikasi tai tyttäresi, palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä alueellasi asuva muukalainen. Sillä kuutena päivänä HERRA teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Sen tähden HERRA siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen."

Sapatti alkaa perjantai-iltana auringon laskiessa ja päättyy lauantaina auringon laskiessa. Heprealaisilla on tapana, että Sapatin alkaessa perheen äiti sytyttää Sapattikynttilät ja isä siunaa viinin ja murtaa leivästä palan jokaiselle. Sen jälkeen syödään siunatut maan antimet iloisin mielin. Sapattina saa iloita ja unohtaa kaikki arjen murheet.